Kotona !

Ruskaretki, osa 3

Kotona ollaan taas, Inarissa yövyttiin vielä pari yötä ja tiistaina ajeltiin kotiin.

Täällä odotti peräkärryllinen valkosipuleita, jotka lähtiessämme "jätin taakseni".
Vanha totuus piti paikkansa, edestäni ne löysin.
Niitäpä olen tänään puhdistellut.
Kävin myös taimistolla ostamassa laatikollisen Garden Girl-Callunoita, sillä
taas oli kotimieheltä unohtunut kukkien kastelu ja kirjomaahumalat saivat mennä kompostiin (;

Tässä kuitenkin vielä viimeiset kuvat matkaltamme.

Lakselvissa kävimme Trollholmsundissa katsomassa "peikkoja".
Vanhan saamelaisen tarun mukaan dolomiittikalliomuodostelmat ovat peikkoja, jotka vaelsivat Finnmarkin tunturiylängön poikki Porsangerin vuonolle ja aikoivat ylittää sen, mutta ennen kuin ne ehtivät piiloon, aurinko nousi ja ne muuttuivat kiveksi.

Peikko lähikuvassa....

......eroosio syö peikkojakin !

Peikot olivat noin puolen tunnin kävelymatkan päässä parkkipaikalta, jonne oli suhteellisen selvä opastus, mutta parkkipaikalla ei sitten ollutkaan enää mitään viittaa, että minnepäin pitäisi lähteä patikoimaan... paitsi sadan metrin päästä löytyi polun alku:
Liikennemerkkejä kannatti uskoa......

...mutkan takaa ilmestyivät nämäkin tytöt (:

Lakselvista ajoimme Suomen puolelle Inariin

Kaamasen tien varrella olivat hallamittarin toukat pistelleet koivujen lehdet poskeensa.
Maaruskaa kuitenkin oli näkyvissä.
Riekonmarja ei petä koskaan, se on joka syksy yhtä iloisen punainen.

Vaivaiskoivutkin olivat ruskavareissä siellä, missä niiden lehdet olivat jääneet toukilta syömättä
Kaarnikka, jota etelämpänä sanotaan variksenmarjaksi.

Sellainen oli tämänkertainen ruskareissumme.
Nyt palataan arkeen ja kaikkien ihanien käsitöiden pariin.
Innolla odottelen lehtien varisemista pihakoivuista.
Heti kun lehdet ovat pudonneet, kaadetaan pihalta neljä koivua.
Tilalle istutan luumu- ja kirsikkapuita.
Ja niistä koivuista tulee monta risulintua (:

Mukavan tunnelmallista syysviikonloppua !