tiistai 22. marraskuuta 2016

Kukkaisunia

Seuraa blogia Bloglovinissa!
Eiliset Kevätsuudelmat 
kohottivat hukkuvan kaiken nielevästä marraskuun kostean hämärästä harmaudesta.
Usko valon voittoon on luja.
  Kukkaisunet valaisevat tämän harmaan päivän


Nipsun kukkaisa, pehmeä ja tuoksuva orvokkipeti.
Kevätunelmaa.

Ruusan kevätkukkaniityllä tuoksuvat narsissit.
Aurinko hellii lämmöllään, vain kimalaiset ahkeroivat.
Koivussa laulaa peipponen.

Keväinen nurmikko, hennon vihreät ensimmäiset ruohopiippaset kuivan heinän seassa.
Onni nauttii kevätkylvyistä rapealla ruohikolla.
Turkki tulee mukavan roskaiseksi.
Mustarastaan huilu soi kuusen latvassa.

Valon aika on taas yhtä päivää lähempänä!


Marja

maanantai 21. marraskuuta 2016

Pelastusrengas

Pelastusrengas marraskuun nurjertamille!!
Periksi ei anneta.
Kyllä täältä valoon pinnistellään.

Tänään aamulla tuntui, että päivä ei valkene ollenkaan.
Harmain päivä ikinä!
Niin olisi tehnyt mieli aamulla jatkaa peiton alla nukkumista,
siirtyä talvihorrokseen.
Vaikka pariksi kuukaudeksi.

Kunnes aukaisin tietokoneeni.
Nämä viime keväänä 21.4. Tukholmassa kuvaamani
Kevätsuudelmat ovat tietokoneeni näytönsäästäjänä.


Kun aikani tuijottelin kuvaa, sain siirrettyä itseni horroksesta
lähestulkoon heränneeseen tilaan.

 Iltapäivällä aurinko pilkisti pilvenraosta ihan pikkiriikkisen.
Tein jouluruokaa.
Harjoitusversion Aurajuusto-punajuurilaatikosta.
Uskomattoman herkullista ja joulunpunaista.

Pian tämä marraskuu on selätetty, onhan?
 kuukausi enää talvipäivänseisaukseen ja Tuomaksen päivään!
Sitten alkaa kevät!

Irenelle kiitos haasteesta, perehdyn siihen lähipäivinä ja vastaan kommentteihinnekin
ja käyn kyläilemässä blogeissanne.

Teen vaan ensin itselleni lukujärjestyksen joulumyyjäisiä varten.
Siihen lukujärjestykseen aion varata ruhtinaallisesti aikaa myös blogielämälle :)
Juuri nyt kaikki tehtävät hommat ovat yhtenä kaaoksena päässä.
Kun ne saa paperille järjestykseen, ei niitä niin paljon olekaan :D

Ihania kevätunelmaisia ajatuksia sinulle!


Marja

torstai 17. marraskuuta 2016

Marraskuista

Edellisen postauksen kesäisistä tunnelmista marraskuun todellisuuteen.


Jouluista tunnelmaa voi yrittää viritellä havutöiden parissa.
Joka vuosi lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen kerta, kun teen havupalloja tilauksesta.
Alkuviikolla kuitenkin tein taas 15 havupalloa, en vaan osaa sanoa EI!
Urakka on onneksi nyt ohi.
Ensi vuonna en varmasti lupaa enää tehdä yhtään palloa!

Loppuviikolla on ollut mukava keskittyä havu- ja risukransseihin.
Niitä on niin paljon mukavampi tehdä.
Melkein jo sain joulutunnelman syrjästä kiinni.

Tänään kransseja kuvatessa melkein paistoi aurinko!


Sunnuntaina tarjoiltiin Mummun Pilkkumin isänpäivälounas.

Hyvin selvittiin kaikesta.
Ruokaa oli riittävästi ja asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä.
Itsekään emme olleet melkein yhtäänn väsyneitä urakan jälkeen,
saimme jaettua työt mukavasti kolmelle päivälle.

Vähän ruokakuvia illan ratoksi :)

  

  


 
 

Nyt vähitellen aloitetaan myyjäisvalmistelut.
Eipä tässä ehdi syysmasentua, eikä marraskuun synkkyyttä surra.

Huomenna pääsen Tampereelle Kädentaitomessuille!
Näkyyköhän siellä tungoksessa ketään tuttua?


Marja

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kolme kesäistä

Aamukastetta puutarhassa-blogin Piia Anneli haastoi jokunen aika sitten
kokoamaan marraskuun piristeeksi omista kesäkuvista kolme sattumanvaraista otosta,
 joista kuvastuu kesän muistot ja kertomaan niistä niin paljon tai vähän kuin haluaa.

Juuri nyt, kun marraskuu on marraskuumaisimmillaan ja 
itsekin alan vähitellen toipua Mummun Pilkkumin
hektisistä järjestelyistä, mikä olisikaan ihanampaa kuin
muistella mennyttä kesää.

Täällä lounaisrannikolla koko kesä oli oikein sopivan lämpöinen ja sateeton.
Hyvin vähäsateinen on ollut syksykin.
Puutarhan kasveilla oli mitä parhaimmat olosuhteet, 
kunhan itse jaksoimme hääriä kasteluletkujen kanssa.


Toukokuussa suklaakirsikkapuu oli valkoisten kukkien peitossa.
Kesä ja kaikki mukavat kesän tapahtumat vielä edessä.
Ilon täyteistä odotusta.


Juhannuksen aikoihin kurjenpolvi Summer Skies avasi kukkansa.
Kesäkuun alussa meillä oli mukava blogitapaaminen täällä Raumalla.
Kevät ja alkukesä kuluivat nopeasti, päivät töissä puutarhalla ja illat kotipihalla.
Onneksi elettiin yöttömän yön aikaa!
Juhannuksen jälkeen oli aikaa keskittyä pelkästään omaan puutarhaan,
kuohuviiniaamiaisiin kasvarissa, uusien kukkapenkkien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Takapenkin Ladyjen excursioihin, kesäelämään.
Heinäkuu oli pionien aikaa, ruusut hurmasivat tuoksullaan, unikkojen kukat keinuivat kesätuulessa

Elokuussa saapuivat odotetut perhoset ja leppikset puutarhaan.
Ängelmät, preeria-angervot, tähtiputket, luppiot, punahatut, ruusutkin kukkivat puutarhassa,
Kesä kypsyttämää satoa korjattiin, tomaatteja, kesäkurpitsoja, mansikoita..

Harmaana marraskuun päivänä muistellessa kesä oli auringonpaistetta,
linnunlaulua ja tuoksuvissa kukissa pörrääviä kukkakärpäsiä.
Niihän se olikin.



Marja

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Allin kylpylä


Kaikkensa pitää yrittää, että puutarha pysyisi lintujen suosiossa.
Jotenkin tuntuu, että tintitkin tulevat aina vaan vaativaisemmiksi.
Meillä on sekä etu- että takapihalla ruokinta-automaatit, joissa on kuorittuja auringonkukan siemeniä, sekä gourmet-siemenseosta, jossa on mukana rouhittua maapähkinää.
Lisäksi on siemen/talipötkylöitä.
Rusinoita ja vähän nahistuneita (ei passaa kertoa heille, että omput eivät ole ihan priimaa)
kotimaisia omenoita mustiksille.

Tänä vuonna heillä pitää olla myös talvella toiminnassa oleva kylpylä!

Edellisessä postauksessa jo kerroin meidän Alli Paasikivestä, jonka talvi yllätti.
Alli on siis meidän vesiaihe-kivipaatemme.
Tänään Allin jääpeite on entisestään paksuuntunut.
Toistaiseksi vielä kylpylä on pysynyt toiminnassa, kun päivittäin lisätään ämpärillinen vettä.

Taustalla näkyy myös talven yllättämäksi joutunut sormustinkukka.

Etupihan ruokintapaikka sijaitsee Allin viereisessä koivussa.
Ruokailun lomassa tintit käyvät juomassa ja räpiköimässä Allin kylpylässä.
Välillä nahistellaankin oikein kunnolla.

Jokainen haluaisi olla korkeimmalla kohdalla pulppuavan veden vieressä.
Ensi viikon lopulla on ennustettu lauhtuvaa,
joten kylpylä ehkä pystyy vielä jatkamaan toimintaansa.
Melkein en uskalla ajatella mitä tapahtuu, jos joudumme sulkemaan kylpylän,
eihän sitä tinttien paheksuntaa kestäisi kukaan!

Aivan  hurmaava marraskuinen päivä heti aamusta alkaen.
Aamuauringossa, 8 asteen pakkasessa pörhisteli sinitiainen.

Tämän päivän suunnitelmissa oli havutöiden tekeminen.
No, aamupäivästä kuluikin iso osa kameran kanssa haahuiluun.
Mummun Pilkkumin ja joulumyyjäisten pöytävarausten setviminen vei myös oman aikansa.
Illan suussa ehdin kuitenkin valmistella muutaman havupallon ja kranssin pohjat.
Huomenna tulee valmista :D

Mies paneloi teehuoneen seiniä, siitä tulee kyllä hieno!
 Ensi viikonloppuna pitäisi paneloinnin valmistua.
Kaikenlaista listoitusta on vielä senkin jälkeen, 
mutta kyllä siellä muutamat pikkujoulukekkerit päästään ihan pian viettämään.
Lämmintä tilaa siitä ei tule, 
mutta se on huomattavasti helpompi saada lämpimäksi
 talvisia kekkereitä varten kuin kasvihuone.
Kasvihuoneeseen palataan taas keväällä kuohuviiniaamiaisten merkeissä!

Eipä heti uskoisi, kuinka paljon kaikkea kuvattavaa löytyy marraskuiselta pihalta!
 Keijunkukka
 Kiinanpeikonkello ei ole vielä irroittanut otettaan Accoladen oksista.
Taustalla punertaa Onnin oma atsalea, Onnimanni.


 
Helmipihlaja on niin paras puu!
Se on kaunis ympäri vuoden.
Minulla on kaksi helmipihlajaa, ne molemmat ovat niin ihania.
Toinen on pensastava ja toinen rungollinen pikkuinen puu.
Erityisen rakkaaksi pensastavan helmipihlajan tekee, se että olen saanut sen hyvältä ystävältä,
Kivipellon Sailalta.

Huurretut törmäkatkerot

 Pikkugerbera, joka tänäkään vuonna ei kukkinut.
Miten joku kasvi onkaan niin omaperäinen, että ei aukaise nuppuaan ja puhkea kukkaan,
vaan väsää kaikessa hiljaisuudessa siellä nupun sisällä siemenet valmiiksi
 ja leväyttää vasta sitten nuppunsa auki!
Melko omituinen.

 Harmiton ja helppohoitoinen kivibambi on saanut huurretta turkkiinsa.


Takapihan ruokintapaikka on ruusutarhan vieressä.
Aspirin' in viimeiset kukat.

Takapihalla ajattelin kokeilla kameran säätöjä
tinttien kuvauksessa.
Aina yhtä innokas assari Ruusa änkesi heti mukaan ja istumaan ruokinta-automaatin alle.
Vähän kävivät tintit tarkkaavaisemmiksi.
Toisaalta minä ja kamera oltiin niille enemmän häiriöksi kuin Ruusa.





Sinitiaiset ovat kovia ärhentelemään.
Enemmän aikaa kuluu keskinäiseen nahisteluun kuin syömiseen.

Vähitellen alkaa tuntua joulufiilistä.

 Väkisinkin pääsee tunnelmaan havupallotyömaalla.
Huomenna.


Mukavia joulufiilistelyjä kaikille,
paitsi Saaripalstan Sailalle toivotellaan pikaista kevään saapumista :)



Marja